Pääsin (tai jouduin) pitkästä aikaa työmatkalle, kun osallistuin pediatrikokoukseen. Kokous itsessään oli aivan kiva kokemus, vaikkakaan ei oikein omaa alaa. Oli siellä vähän ihan perustutkimustakin, mutta aika paljon tuli kuunneltua hyvin kliinisiä puheita, mm. ventilaatiostrategioista .

 

Perjantai 9.10

Herätys aamulla oli klo 3.20 ja kone Oulusta Helsinkiin lähti klo 6.00. Onnistuin heti kentällä sähläämään heti sen verran, että hukkasin vanttuut. Ne pinkki-ruskearaitaiset, jotka tein ihan ensimmäiseksi. Eikä löytynyt lapasia infosta, kun palatessa niitä kyselin. Pitää tehdä siis uudet (mutta erilaiset). Nousu kentältä oli lievästi lentopelkoiselle vähän rankka, mutta onneksi lento itsessään sujui hyvin, joten seuraavalle lennolle pystyin menemään rohkeammin mielin. Valitettavasti ilmassa oli kuitenkin turbulenssia (ei varmaan paha ollenkaan), ja kun turvavöiden merkkivalo syttyy kesken matkan, on se mulle liikaa. Puristin käsinojia kädet märkinä ja muutenkin kylmän hien vallassa. Onneksi sitä pahinta tärinää kesti ehkä vain reilun viiden minuutin ajan, mutta tuntui kyllä reilusti pidemmältä.

Hotellimme oli Radisson SAS (=Saksassa BLU), jossa oli 27. kerrosta, meidän päästessä niinkin ylös kuin viidenteen kerrokseen...

Hotellin ikkunasta näkyi kokouspaikka (Congress Centrum Hambur) ja sinne johti yhdyskäytävä. Koko kokouksen olisi siis voinut hoidella poistumatta kertaakaan sisätiloista .

Kuvassa näkyvä torni on Fernsehturm (TV-torni), joka mainittiin aina oppaissa yhtenä Hampurin nähtävyyksistä. Tornia kyllä käytiin katsomassa vähän lähempääkin, ihan ulos mennen .

Kokouksessa minulla oli esillä posteri. Heti perjantaille sattui se aika, kun täytyi seistä posterin vieressä valmiina vastaamaan ihmisten kysymyksiin. Aikaa postereiden katselulle oli varattu klo 13-14.45. Kummallista, mutta samaan aikaan oli myös lounastauko sekä Promoting Paediatric Publishing -symposium. Eli posterialueella ei ollut juuri ketään. Ei minun lisäkseni edes paljon muita postereiden esittelijöitä... Enpä minäkään siinä sitten jaksanut/kehdannut koko ajan seisoskella, vaan kävin välillä syömässä ja katselemassa muiden postereita.

 

Posterialueella juttelin myös "posterinaapurini" kanssa, joka uskollisesti pysyi posterinsa luona melkein loppuun asti. Tämä jenkkimies oli tehnyt tutkimuksensa liittyen lapsen sairasteluun. Kysymys oli, että kun lapsi sairastuu lievään hengitystieinfektioon (perusnuha), niin ovatko vanhemmat enemmän poissa töistä. Ja lopputulos oli, että kyllä, lasten sairastaessa vanhemmat ovat enemmän poissa töistä. Lisäksi oli  tutkittu vakavampien hengitystieinfektioiden (influenssa) vaikutus vanhempien työpoissaoloihin ja vielä sellaista, että jos vanhempi kuitenkin menee töihin lapsen sairastaessa, niin onko hänen työtehonsa sama kuin normaalisti. Kaikenlaisia itsestäänselvyyksiä sitä tutkitaankin . Vai onko niin, että asian ei voida sanoa olevan jollain tavalla, ennen kuin siitä on olemassa oikea tutkimustulos?!

Perjantain virallisen ohjelman jälkeen oltiin kyllä aika väsyneitä ja kauniista ilmasta huolimatta oli pakko painella hotellille levähtämään. Illalla oli vielä tervetulotilaisuus, jossa käytiin vähän syömässä ja juomassa muutama lasillinen punaviiniä.

 

Lauantai 10.10

Lauantaina skipattiin yksi sessio ja kiiruhdettiin kaupungille. Vettä satoi, joten yhtään valokuvaan en sieltä saanut.  Aikaa kaupunkireissuun oli valitettavan vähän, eikä oikein löydetty kivoja kauppoja. Paitsi yhdessä Odlon juoksuvaatteita myyvässä kaupassa käytiin, jossa hypistelin kaikkea kivaa ja ihanaa. Harmi vaan, että vaatteet olivat kovin normaalihintaisia ja juoksuharrastuksen tässä vaiheessa en uskaltanut satsata asiaan enemmän rahaa. Joten jätin kaiken sen ihanuuden kauppaan . Yksi isompi urheilukauppa löytyi myös, mutta en löytänyt yhtään kivaa jumppatoppia. Niitä ei taida olla enää koko maailmassa tai ainakaan Euroopassa... Ostosreissun pelasti onneksi askartelukauppa tms, josta löytyi myös villalankoja. Olen aina ajatellut, että on se nyt aika fanaattista tuoda ulkomailta lankaa kotiin, mutta niinpä vaan itsekin sorruin ostamaan pari kerää Opal-sukkalankaa .

En vielä tiedä, mitä langasta joskus tulee. Jotain itselle kuitenkin. Sukkia minulla lienee jo tarpeeksi, joten ehkä tästä voisi tehdä vaikka ne jo jonkin aikaa ajatuksissa olleet toiset säärystimet.

Ostosreissun jälkeen jatkettiin kuuliasesti kokouksessa. Ilta olikin aika pitkä, viimeinen sessio taisi loppua vasta puoli kahdeksan jälkeen.

 

Sunnuntai 11.10

Sunnuntain kokousohjelma oli luonnontieteilijöiden kannalta huono. Meillä olisi ollut erinomaisen hyvästi aikaa jatkaa shoppailua, mutta kaupat ovat Saksassa sunnuntaisin kiinni. Onneksi aamulla ei satanut vettä, joten suuntasimme kävelylle läheiseen Planten un Blomen -puistoon. Puisto oli todella kiva paikka ja voin kuvitella, kuinka kaunis se on kesäisin ja kuinka mukava puiston penkeillä ja tuoleilla olisi viettää aikaa.

 

Kokouspäivän päätyttyä kävin samaisessa puistossa juoksulenkillä. Olin pitkän mietinnän jälkeen päättänyt jättää lenkkivaatteet kotiin, mutta onneksi vähän ennen taksin tuloa avasin laukkuni ja nopeasti heitin jotain kampetta mukaan. Onneksi, sillä kyllähän juokseminen tuommoisessa puistossa oli vähän erilaista kuin aina samalla kuntoradalla kotipuolessa... Pikkuisia puiden reunustamia kujia oli paljon.

Lenkin pituudeksi tuli 8 km, koko ajan juosten. Sykemittaria en jaksanut pakata, joten sen suhteen ei muuta tietoa, kuin että ei lenkki kyllä koko matkaa millään peruskestävyystasolla mennyt. Sen verran paljon oli portaita + jälkeenpäin totesin juosseeni nopeammin kuin juoksumatolla, jossa syke silloin kerran oli 135:n tuntumassa. Aikaa lenkkiin kului 1h, eli ei se vauhti kyllä päätä huimannut...

Joko GPS ei toiminut kunnolla, tai sitten Googlen kartta ei pidä paikkaansa, mutta ei tuo juostu lenkki kyllä aivan todelliselta näytä. En minä nyt sentään missään talon katolla juossut . Lisäksi menin aivan TV-tornin vieressä kulkevaa tietä pitkin.

Lenkin jälkeen alkoi taas vesisade. Ja kun vielä pikkuisen syötyäni totesin, että aamupalan ja lounaan jälkeiset ylimääräiset pyörähdykset mahassa eivät olleet mitään yksittäisiä, meni loppuilta hotellissa vanttuita kutoen. Nämä eivät ole itselle, alkumatkalla hukatuista lapasista huolimatta, vaan ystävälleni, joka ei ole yhtään pöllömpi .

Pöllöstä tuli 7-veljestä langasta, 3,5 mm puikoilla ja minun käsialallani pienempi kuin olin kuvitellut. Tarkoitushan minulla oli mallata pöllöä valmiiseen lapaseen ja katsoa, mihin kohtaan se pitää tehdä, mutta kun ne lapaset tosiaankin jäi sinne lentokentälle, piti pöllö tehdä summassa. Ihan OK kohtaan se tuli. Voisin itsekin käyttää tällaisia, toivottavasti saaja tykkää.

 

Maanantai 12.10.

Jälleen kerran kokousohjelmassa olisi ollut kaupungille livahtamisen mahdollisuus, mutta koska mahatauti ei tuntunut kokonaan talttuneen, enkä uskaltanut juuri syödä mitään, jäi viime hetken ostokset tekemättä. Kotimatkalle päästiin vasta illalla klo 19 ja kentällä tuli vietettyä muutama tunti hauskassa pediatri/neonatologiseurassa . Suurta hilpeyttä herätti vastaukseni johonkin mainoskampanjaan tms, jossa ohikulkijoilta kysyttiin jotain. Kun minä en tuota saksaa enää niin hyvin osaa, niin en edes ole varma, mitä minulta kysyttiin. Kuullessani kysymyksen ainakin luulin sen olleen: "Asutko Saksassa?", johon vastasin englanniksi: "No". Jälkeenpäin aloin miettiä, että oliko kysymys sittenkin "Lieben Sie Deutschland?" No ei vastaukseni kyllä väärinkään ollut .

Lennot Saksaan tai sieltä pois eivät tunnu olevan minua varten, 3/4 on ollut enemmän tai vähemmän kamalia. Tällä kertaa laskeutuminen lumisateiseen Helsinkiin tuntui kovin kummalliselta laskun alusta asti (saattoi johtua koneen pienemmästä koosta). Mutta varsin kammottavaksi se muuttui lähempänä kenttää. Kone oikeasti vaappui ja ihmisten päät edessämme vaappuivat mukana puolelta toiselle. Kentällä meni hetki tuumatessa, että mitenkäs sitä uskaltaa uudestaan ilmaan, mutta aikaa oli onneksi sen verran, että pahin muistikuva ehti kadota. Lento Ouluun oli  sitten varsin tasainen ja miellyttävä, jospa tässä uskaltaa vielä joskus uudestaankin astua koneeseen.

Kun ei oikein muualle sopinut, niin laitetaas tähän loppuun vielä kuva kokouspaikan pääsalin kattovaloista, jotka mielestäni olivat aika kivat: