Onko tää oikeasti mun? Onko mun pakko pitää tää?

Perjantaina uppouduin töihin tavalla, jota en ole uskonut osaavani. Kun Juha soitti tulevansa hakemaan, mulla oikeasti harmitti jättää homma kesken. Lauantaina(!) poltteli päästä jatkamaan, mutta en ollut ottanut töitä kotiin (kuten en yleensäkään tee), enkä nyt sentään työpaikalle mennyt. Sunnuntaina työt ei enää olleet mielessä ja ajattelinkin, että nopeastipa se motivaatio sitten hävisi. Mutta sama tahti tuntuu jatkuvan tällä viikolla. Sain jo työkaverilta kommenttia, että näytän välillä unohtuvan töihin.

Miksi tämmöistä motivaatiopuuskaa ei ole tullut aikaisemmin? Ehkä olisin jopa voinut pitää työstäni. Vai tuliko se nyt ainoastaan siitä syystä, että tiedän pääseväni sitä nopeammin muihin hommiin mitä nopeammin saan tämän alta pois.

Lisäsin kategorian. Kait tuo nyt ansaitsee omansa. Kun ei tule farmaseuttiopintoja ilman väitöskirjaa.