Nimittäin kirjoittaa esseitä. Viisi kymmenen pisteen esseetä, neljä viiden pisteen kysymystä ja oliko viisi 2-3 pisteen kysymystä. Jos kauhistelin edellisellä kerralla sivujen määrää välikokeessa (7), niin tässä oli vielä yksi sivu enemmän . Lukeminen oli sen verran huonommalla mallilla, että ensimmäinen essee parkinsonin taudista löi kyllä luun kurkkuun. Ja kun ei seuraavakaan kysymys ihan kohilleen sattunut, niin meinasin jo katsoa loputkin kysymykset, että kannattaako jatkaa ollenkaan. Mutta sitten totesin, että koska olen matkannut tenttiä varten monta sataa kilometriä, niin on vaan pakko yrittää. Tekstiä kyllä tuli, en tiedä minkä verran asiaa.

AIDS-kysymyksessä huomasin sisäisen kirjailijani päässeen valloilleen, en ihan siihen tyyliin ole kyllä ennen tenttivastausta kirjoittanut. "HI-viruksen päästessä niskan päälle taistelussa elimistön puolustusjärjestelmää vastaan..." Virtsatieinfektioissa en enää jaksanut panostaa, vaan teksti oli tyyliä: Aiheuttajat piste. Hoito piste. Toteaminen piste. Altistavat tekijät piste. Kahdeksannella sivulla käsi oli jo aivan väsynyt ja käsiala haparoivaa. Mutta syyttäkööt tentintekijät itseään.

Tentti tuntui jotenkin epäreilulta, koska ensimmäisessä välikokeessa oli vain muutama viiden pisteen kysymys, kaikki loput 2-3 pisteen tai o/v-väittämiä. Koska lukuaikaa oli vähän, valmistauduin vastaamaan samantyyppisiin kysymyksiin. Lisäksi alueeseen kuului 6 sivun sanasto, jonka opetteluun käytin oikeasti aikaa, koska ajattelin, että se on varma nakki. Tenttiä tehdessäni odotin jokaisella paperin kääntämisellä saavani vastata pikkukysymyksiin. Ja missä v*tussa oli ne sanaston sanat!?

Tekisi mieli tuikata tuleen tai syöttää silppuriin. Mutta odotetaan nyt ne tulokset ensin.