Hukassa järjestettiin torstaina luento ravitsemuksesta, luennon piti Trainer4You:n Lasse Seppänen. Juoksukoulussakin oli ravitsemusluento saman henkilön pitämänä, mutta jotenkin tunsin, että siitä jäi jotain puuttumaan. Koska luennoitsija kuitenkin vaikutti asiantuntevalta ja asiasta innostuneelta, päätin käydä tälläkin luennolla. Eikä turhaan, nyt luennon sisältö vastasi enemmän odotuksiani. Paljon tuli hyödyllistä asiaa, tosin oikeanlaisen ravitsemuksen aivan pilkuntarkkaan toteutukseen ei itsellä vieläkään riitä motivaatiota. Mua ei siis saa vielä laskemaan mitään kaloreita tai suunnittelemaan syömisiäni kovin tarkkaan etukäteen.

Luennolle menin suoraan salilta ja treenin jälkeen melkein ostin proteiinipatukan, mutta ajattelin sen olevan vähän hifistelyä . Lisäksi niistä patukoista tulee mieleen suklaapötkyt, enkä edelleenkään syö karkkia. Söin sitten pelkän banaanin. VÄÄRIN. Jokaisen tulisi syödä 3-4 h välein täysipainoinen ateria (kunnon ruoka/välipala), ja treenin jälkeen se pitäisi tapahtua miel. 15 minuutin, max. 1h kuluessa. Luennolla opimme, että banaani ei ole ateria . Aterioiden tulisi koostua tietystä määrästä hiilihydraatteja ja proteiineja (noin 2:1), varsinkin proteiinien saanti on tärkeä huomioida jokaisella aterialla, koska ne eivät varastoidu kehoon muodossa, josta voitaisiin lohkaista tarvittaessa proteiineja elimistön käyttöön. Hiilareita puolestaan saa niin monesta paikasta, että niiltä on hankala välttyä normaalisti syödessä.

Luennolla meille annettiin esimerkit kolmesta erilaisesta treenipäivästä ja ruokailusta; treeni aamulla&illalla, treeni illalla tai treeni päivällä. Jos nyt kirjaan tähän tuon keskimmäisen, kun se eniten vastaa omaa liikkumistani (tosin menen lähes aina salille suoraan töistä).

Mutta kuten tuli jo yllä todettua, en todella jaksa alkaa laskea mitään kaloreita. Paitsi että seuraavana päivänä töissä totesin, että välipala jäi vähän vajaaksi, kun sen olisi hyvä olla n. 250 kcal (pienikokoisella naisella) ja syömässäni jätskissä oli vain 210 kcal. Täydensin kalorit sitten syömällä pari keksiä .

Mitähän muuta mielenkiintoista luennolla tuli... Ruokarytmi ainakin pitäisi pyrkiä säilyttämään, vaikka treenien paikka/määrä vaihtuisikin joskus. Myös vuorotyötä tekevien pitäisi pyrkiä säilyttämään rytmi. Lisäksi pitää kuulostella itseä, että onko näläntunne oikeasti nälkä, se kun voi olla myös janoa. Ja totta tosiaan, luennon jälkeen kotona päätin syödä kunnolla. Jaksoin banaanin ja 1,5 ruisleipää, joiden päällä oli purkillinen tonnikalaa, jonka jälkeen olin ihan ähkyssä (yritä siinä sitten lisätä syömistä...). Hetken kuluttua oli kuitenkin taas nälkä. Muistinpas luennolla oppimani ja kävin juomassa ison lasillisen vettä, ja niin lähti nälkä. Lisäravinteista luennoitsija oli sitä mieltä, että normaali/aktiivinen liikkuja ei niitä tarvi, terveellinen ruoka riittää. Toki ne ovat hyviä tilanteissa, joissa ei pysty/ehdi syömään tai on vaikka unohtanut eväät kotiin. Lisäravinteiden rooli korostuu erittäin aktiivisesti liikkuvilla, jotka eivät ehkä pysty syömällä saamaan tarpeeksi energiaa. Annoskokoja kun ei voi loputtomiin kasvattaakaan. Niin ja se vielä, että yleensä kun treeni menee pieleen, aletaan miettiä, että onko päivän syömisissä ollut jotain pielessä. Kun oikeasti pitäisi miettiä, onko edellisenkin päivän syömisissä ollut jotain pielessä. Lisäksi maratonille menijät usein kysyvät, että mitä pitäisi syödä edelliset päivät, kun oikeampi kysymys olisi, että mitä pitää syödä edeltävät kuukaudet. Kysymys on kokonaisuudesta.