Keskiviikkona pääsin salille, vaikka särkylääkettä leikkaushaavan vuoksi meni edelleen. Torstaina oli taas juoksukoulun kokoontuminen, luennon aiheena "Liikkujan ravitsemus". Meillä oli vierailevana luennoitsijana Lasse Seppänen, joka puhui etupäässä ravitsemuksen vääristä uskomuksista. Ihan hyvä luento, mutta ei aivan sitä mitä odotin. Olisin toivonut konkreettisempaa opastusta, kun itse olen liian laiska ottamaan selvää tai laskemaan proteiineja ja hiilareita... Mutta Lassen ajatus tuntui olevan, että ottamalla itse asioista selvää oppii parhaiten. Tottahan se on, mutta... Luennon jälkeen menin vielä salille. Lasse oli aika kova puhumaan ja luento venähti niin pitkäksi, että treenin jälkeen pääsin lähtemään kotiin vastan klo 21.15. Koskaan en ole ollut Hukassa tuohon aikaan! Mutta täytyy myöntää, että oli ihan kiva treenata illalla. Töiden jälkeen tuntuu olevan aina kiire kotiin, että ehtii tekemään kaikkia juttuja, mutta kun nyt kotona odotti ainoastaan nukkumaan meno, niin eipä tarvinnut kelloa vilkuilla.

Perjantai-ilta meni hyvässä seurassa vähän lauleskellen ja tanssimattoa testaillen. Jos sitä olisi tehnyt enemmän, niin siinä olisi oikeasti tullut hiki! Lauantain sitten makasinkin siinä kodeiinikrapulassa, jota tosin tuttu lääkäri ei vahvistanut. Ei ollut ikinä kuullut, että illalla otettu Panacod aiheuttaisi huonon olon seuraavana aamuna. No nyt on kuullut! Edelleen olen vahvasti sitä mieltä, että kodeiini voi hyvinkin olla syyllinen lauantain olotilaan. Vähän epäilin kyllä, että olisinko tulossa kipeäksi, kun kurkkukin oli aamulla kipeä, mutta koska mitään tautia ei sitten kuulunut, niin en kyllä paljon muita syitä keksi.

Sunnuntaiaamuun heräsin uutena ihmisenä. Kävin päivällä Ringan kanssa sauvakävelyllä ja illalla menin vielä salille. Pakkasta oli -15 astetta ja pukeutumiskysymys oli mielessä sauvakävelylle lähtiessä. Päädyin toppavaatteisiin, vaelluskenkiin ja kinttaisiin, koska ajattelin ottaa vähän rauhallisemmin tauon jälkeen + varoin edelleen kylmän ilman joutumista leikkausalueelle. Se ei kuitenkaan enää ollut ongelma, vaan huomasin, että en enää joutunutkaan pitämään kieltä leikkaushaavan päällä . Kinttaat oli huono valinta, koska en saanut sauvoja kiinni käsiini, ainoastaan peukalon laitoin peukaloaukkoon ja siten pystyin välttämään isommalti puristamasta sauvoja. Vaelluskengät oli vähän pakon sanelema juttu, koska tarkoitus oli mennä metsän kautta ja lunta on jo jonkin verran. Ihan OK niillä on kävellä, mutta ei niitä kyllä reippaaseen kävelyyn ole suunniteltu.

 

Illemmalla kuntosalilla lämmittelin pitkästä aikaa juoksumatolla. Yritän nyt ottaa rauhallisesti ja otin 2 min kävelyä 2 min juoksua noin 20 minuutin ajan. Olipa kiva juosta pitkästä aikaa! Ja kiva tunne, kun sääressä ei tuntunut kipua! Sitä on ilmeisesti ollut vähän aikaa, kun siihen oli ehtinyt jo tottua... Loppuvaiheessa tuli jotain tuntemusta + seuraavana päivänä oli jotain pientä. Eli pitää muistaa edelleen huolelliset venyttelyt ja rauhallinen alku! Kuntosalilla jysähti hirveä päänsärky kyykyissä. Epäilen, että se johtui niska-hartiaseudusta, siellä on ollut jumitusta ja tangon paino varmaan laukaisi päänsäryn. Onneksi olen hammasleikkauksen vuoksi kantanut niitä särkylääkkeitä mukanani, joten vähän ajan päästä pystyin taas jatkamaan.