Luennon aiheena siis harjoittelu eri sykealueilla. Maija on kovasti painottanut peruskestävyysharjoittelun merkitystä ja alkaahan tuo  vihdoin mennä perille, kun se oikein perustellen esitetään. Siis kyllähän se tiedossa on ollut, että peruskestävyyteen pitää satsata, mutta siitä huolimatta olen tähän asti aivan varmasti liikkunut jatkuvasti liian kovilla sykkeillä. Ajatus siitä, että treenin pitää tuntua ollakseen kunnon treeni, on aika tiukassa. Lisäksi jos katsoo ryhmäliikuntalukkaria, niin hankala sieltä on kyllä löytää kunnon peruskestävyysharjoituksia. Ryhmäliikuntatunneilla käydessä tulee kyllä tunne, että ainoaa oikeaa liikkumista on kunnon rääkki. Hukassa tuntien tasot on merkitty eri väreillä, vihreä on helpoin, punainen siitä seuraava ja keltainen raskain. Olenpas kyennyt kerran tunnin vihreällä spinningillä vetaseen melkein kovemmat keskisykkeet ja kulutukset kuin stepissä (keltainen tunti)... Spinning on paljon itsestä kiinni, joo kyllä, mutta on sillä ohjaajallakin suuri merkitys.

Juoksuharjoituksena siis vauhtikestävyys. Juostava matka oli 500 m (tai 800 m edistyneemmillä). Tarkoitus oli juosta ensimmäinen veto vauhtikestävyyden sykealueen alarajalla, toinen puolessa välissä ja kolmas jo maksimikestävyysrajaa hipoen. Neljännenkin sai vielä vetää ja sen meninkin sitten vielä vähän lujempaa. Oli kiva juosta .

Harjoitus tehtiin asvaltilla, mutta polvi oli OK. Tosin venyttelyiden unohtuessa sitä sitten särki koko kotimatkan. Jonka tein autolla! Mutta ei se(kään) mitään uutta tai omituista, onhan polvi kipeytynyt jo vuosikaudet pitkistä automatkoista(kin). Mikä siis aivan tavallista kondromalasiassa.