Kuntaliitoksen (Oulu - Haukipudas ja mitä ne muut taas olikaan...?) vuoksi teimme kesälomareissun Kuopion asuntomessuille. Syyhän on siis se, että äitini on vakuuttunut, että Haukiputaalle haja-asutusalueelle tulee kuntaliitoksen jälkeen olemaan vaikeampi saada rakennuslupia ja se lupa pitäisi laittaa hakuun jo nyt, ennen liitosta. Paikka on valmiiksi katsottu, ei vaan oikein vielä käsitystä, että millainen talo sinne joskus ehkä tulee nousemaan. Asuntomessuilta en kyllä odottanut selvää vastausta siihen löytyvän, kerran aikaisemmin olen käynyt (Oulussa) ja totesin, että ne talot eivät ole minun maailmasta. Mutta lähdettiinpä kuitenkin, kun ei messut niin kaukana olleet. Ja lisäksi, kuten on jo monta kertaa tullut todettua, Kuopiossa on aina kiva käydä .

Kuopioon ajettiin tiistai-iltana ja yövyttiin keskustan Cumulus-hotellissa. Ei mikään luxus, mutta asiallinen. Ja kuuma! Lämpö huoneessa oli melkein +30 C ja pieni pöytätuuletin yritti vimmalla liikuttaa kuumaa ilmaa. Illalla käytiin kävelemässä keskustassa, pitihän se kuulu Kuopion tori käydä näyttään Juhallekin. Siinä ei vaan kyllä nyt ollut mitään näkemistä, hirveä remontti meneillään torin laidoilla ja sinne remontin keskelle hukkui melkein koko torikin. Ehkä olisi pitänyt ottaa valokuva? Olis kerrankin tullut otettua turistikuva, jota ei aivan kaikilla ole .

Aamulla herättiin ajoissa ja suunnattiin messualueelle. Oltiin perillä ehkä 20 min aukeamisen jälkeen, kuten moni muukin... Alussa meinasi kyllä ottaa hermoon, kun jonotettiin sisälle taloihin ja kuljettiin jonossa ja yritettiin nähdä jotain. Kun lähinnä niitä pohjaratkaisuja oli tarkoitus tutkailla, niin eipä niistä hirveästi kokonaiskuvaa aina saanut. Onneksi piirrustukset löytyy netistä.

 

 

Lisäksi "sillä silmällä" tuli katseltua taloja, joiden tontti oli aivan rannassa.

Olishan se makuuhuone omalla terassilla ja vesistönäkymällä aika jees...

 

Ja grillikatos rannassa. (Juha etenkin ihastui puisiin portaisiin . Vasta oman pienen terassin käsitelleenä huokaili vaan, että noiden portaiden käsittely ei olekaan ihan pieni homma.)

 

Tai miten olis ulkoporeamme järvinäkymällä?

  

Ennen messuille lähtöä näin hotellilla erästä tuttua, joka kertoi olleensa hieman pettynyt messujen antiin. He olivat lähteneet katsomaan nimenomaan pihoja. Nähtyäni messualueen, en ollut yhtään hämmästynyt pettymyksestä... Onhan ne tietty pihoja nuokin, mutta ehkä enemmistö ihmisistä kuitenkin kaipaa jotain ihan muuta? Se pisti silmään, että tuolla ei taida koskaan edes tulla olemaan mitään suojaavaa kasvillisuutta. Vaan ehkä se on tuolle alueelle luontaista ja sinne rakentaneet ovat sen hyväksyneet.

 

 

Ja olihan siellä kaikenlaisia muitakin ratkaisuja...

Miten olisi vaatehuone, joka on kooltaan isompi kuin moni makuuhuone? Voi kuinka orvoilta minun vaatteeni tuolla näyttäisivätkään...

 

Entäpä suihku käytännössä makuuhuoneessa? Siellä missä voisi kuvitella vaatekaappien olevan?

 

Tai musta sauna...? Tämä tuntui olevan nyt aika in, lähes valkoisten lattioiden ohella.

 

Kotikuntosalin voisin kyllä ottaa .

 

Tätä mainostettiin jo portilla Suomen pienimmäksi kotikuntosaliksi. Ei mahda olla halvin?

 

 Asuntomessujen jälkeen piipahdettiin vielä mutka Puijolla.

 

Ja sen jälkeen ajettiin Kolille. Alustava suunnitelma oli ajaa sinne Pisan kautta, mutta messuilla meni niin pitkään, että ei millään jaksettu. Se jää siis toiseen kertaan. Kolillakin yövyttiin hotellissa, joka oli kyllä aivan parhaalla paikalla. Ravintolasta oli upea näkymä Pieliselle.

 

Hotellille noustiin parkkipaikalta kiskohissillä.

 

Henkilölle, joka ei ole koskaan uskaltanut mennä vuoristorataan, oli tässä sitä ihan tarpeeksi .

 

Hotellilla oltiin niin illalla ja väsyneenä, että ei jaksettu lähtä enää mihinkään. Patikoinnit jäivät siis seuraavaan päivään. Lähdettiin Ukko-, Akka- ja Paha-Kolin kautta n. 7 km reitille, jonka varrelta meille oli mainittu nähtävyytenä Tarhapuro.

 

Ukko-Kolin huipulta.

 

Akka-Kolilla.

 

Aurinko, vaikka se niin ihana onkin, teki kuvaamisesta hieman haastavaa...

 

Tarhapuro. Osasinkin olettaa, että ei sieltä mitään putousta löydy. Muistissa oli Pyhänkasteenputous Pyhältä .

 

Reitit Kolilla olivat aika selkeät. Tosin polkujen merkkausta en aina ymmärtänyt, välillä ei ollut mitään, välillä tolppia sinisillä päillä ja välillä puissa oli punaisia/violettejä merkkejä. Mutta polut olivat niin erottuvia, että niiltä ei juuri voinut poiketa. Aivan muutamassa kohdassa polku kulki kalliolla ja piti vaan edetä kunnes tuli taas polku. Risteyksissä oli selvät viitat ja vielä numerot, jotka oli merkitty myös karttaan, jota sai ostaa infosta. Suosittelen kartan hankkimista, jos meinaa käydä muuallakin kuin pelkästään Ukko-, Akka- tai Paha-Kolin huipulla. Risteäviä reittejä oli paljon ja ilman tuota karttaa olisi ollut hankala keksiä mihin mennä.  Ainoastaan yhdessä kohdassa tuli pienemmän ja isomman polun risteys, joka kyllä puuttui kartasta. Meiltä saa karttaa lainaankin, jos joku tuttu on joskus Kolille menossa . Meidän valitsemalla reitillä oli paljon erilaista maastoa ja kasvillisuutta. Eikä pitkään aikaan nähty taaskaan yhtään ihmisiä.

 

 

Loppupuolella reittiä noustiin Pieni-Kolille. Nousun pituus oli n. 1,1 km ja vaikka puusto olikin tuolla aika tiheää ja antoi hyvän varjon paahtavalta auringolta, niin kyllä oli selkä repun alla märkä ja hiki valui ohimolta. Olisi ollut niin kiva mennä johonkin mökkiin, lämmittää sauna ja korkata siideri. Mutta nyt oli edessä 360 km kotimatka... Enemmänkin olisi reittejä Kolilla voinut kiertää, mutta siihen olisi pitänyt olla vielä vaikka toinen päivä aikaa. Ehkä joskus toiste ja sitten kyllä mökille, ei ole hotellielämä minua varten!

 

Kolilla koeteltiin taas kärsivällisyyttä, kun otettiin valokuvia . Minä otan ensin kuvan malliksi, näytän sen Juhalle ja pyydän ottamaan samanlaisen itsestäni.

 

Mallikuva.

 

Lopputulos. Onneksi on kuvankäsittelyohjelmat .

 

Paljon samoja, mutta myös muutama eri kuva taas Naamakirjassa.