Tällä viikolla juoksemista ei ole tullut juuri nimeksikään. Ainoastaan 2 x 15 min juoksumatolla ennen kuntosalia lämmittelyksi. Syynä ei ole yhtäkkiä yllättänyt laiskuus vaan jo itse asiassa edelliseltä viikolta asti tuntunut lievä kipu sääressä. Aluksi en ajatellut sitä kummemmin, en vielä siinäkään vaiheessa kun kuulin edellisellä juoksukoulun kokoontumiskerralla yhden miehen juttelevan Maijan kanssa penikkataudista. Vasta myöhemmin aloin ajatella, että voisko tää sittenkin olla sitä. Joskus olen kyseisestä vaivasta kärsinyt, se oli niitä aikoja kun innostuin juoksemisesta yhtäkkiä ja vedin useamman lenkin viikossa, ilman venyttelyjä tietenkin. Jotenkin jalka on nyt kuitenkin erin tuntoinen, ei yhtään niin kipeä, kun muistelen, että pelkkä nilkan liikuttaminen sattui, saati sitten jos meni käsillä koskemaan. Mutta entäpä jos tämä lievä kipu on oire alkavasta penikkataudista? Siksi jätin tällä viikolla juoksemista vähemmälle ja tein pari lenkkiä pyörällä.

Ajatus pyörälenkeistä ei kyllä oikein houkutellut... Pyörä on mulle paikasta toiseen siirtymisen väline, ei mikään kuntoiluväline. Ja sitäpaitsi, tunnissa ehtii kamalan pitkälle! Ikävä olla niin kaukana kotoa vielä illalla ja pimeällä. Piti ihan itelle muistuttaa, että tunnin lenkki on tunnin lenkki, teki sen juosten tai pyörällä .

Maanantai: Lepo

Jos olisin huomannut aikaisemmin, että tiistaina on taas pitkä työpäivä, olisin kyllä mennyt salille.

Tiistai: PK-harjoitus 40-60 min

Koska se työpäivä oli pitkä (meni siis ihan 16.15 asti ) ja iltapäivän luennolla meinasin nukahtaa, en millään jaksanut raahautua salille. Poikkeuksellista, koska yleensä en raahaa kamppeita mukanani turhaan, vaan jos ne on mukaan otettu, niin sitten ei ole vaihtoehtoja. Nyt kuitenkin suuntasin kotiin. Aluksi ajatus oli, että menen pyöräilemään, mutta sitten ajatus alkoi tuntua huonolta ja päätinkin mennä Ringan kanssa juoksemaan. Lopulta kuitenkin järki voitti ja tein lenkin pyöräillen.

Pyöräilin Kiimingin suuntaan 30 min ja palasin samaa reittiä takaisin kotiin. En ole koskaan tuolla suunnalla käynyt pyörätietä pitkin ja oli yllätys, kuinka "mäkistä" maasto oli. Kun kotoa lähtee toiseen suuntaan ei nousuja ja laskuja ole juuri muualla kuin alikuluissa. Ilmeisesti kotimatka oli enemmän laskuvoittoista, koska se sujui minuutin nopeammin.

Keskiviikko: Kuntosali

Torstai: Lepo

Perjantai: Lepo

Tällä viikolla oon erityisen paljon vaihtanut harjoitusten paikkoja ja siksi nämä lepopäivätkin tuli peräkkäin:. Tosin tämä lepopäivä oli tarkoitus viettää salilla. Puoleen väliin pääsin salitreeniä, jonka jälkeen tuli levon vuoro. Oltiin päivällä käyty töistä syömässä ravintolassa ja vaikka huonoja kokemuksia liian raskaan ruuan syömisestä ennen urheilua oli jo ennestään, niin kuvittelin, että kyllä salitreeni menee. No menikin ihan hyvin siihen asti, kun kumarruin ottamaan juomapulloa lattialta ja ruoka päätti pyrkiä takaisin ylös, siis "oksennus suuhun". Tämän jälkeen pystyin vielä jatkamaan, mutta jonnekin välille jäi paha polte, joka ei helpottanut vettä juomalla eikä sillä, että yritin ulkoisesti viilentää poltetta vesipulloa kaulalla pitämällä.

Polte alkoi aiheuttaa yskimistä, mutta uskallappa yskiä, kun tuntuu edelleen, että se ruoka nousee mahasta ylöspäin. Päätin lähteä vessaan yskimään ja lopulta jouduin juoksemaan sinne. Juuri ja juuri ehdin vessaan, kun tuntui että oksennus tulee justiinsa. No ei se sitten tullut, taisi ainoastaan ne välille jääneet hapot nousta ylös ja niitä syljeskelin hetken pönttöön. Olo meni kuitenkin aika veltoksi ja vapisin, varmaan aivan säikähdyksestä. Koska työkaveri oli ollut edellisen päivän pois töistä oksennustaudin vuoksi päätin suoriutua kotiin mahdollisimman sukkelaan. Onneksi olin poikkeuksellisesti liikkeellä autolla, oli aivan tarpeeksi pitkän tuntoinen matka niinkin. Kotona avasin karkkipussin ja olo parani huomattavasti .

Lauantai: Pitkä sauvakävely TAI juoksu-kävely 1h - 1h 15 min (PK)

Kävin Ringan kanssa kaksistaan sauvakävelyllä. Viikko sitten ostin juoksuvyön, jotta saisin juostessa molemmat kädet vapaaksi. Alkaa nimittäin tuntua vähän hartioissa, kun juoksee koko ajan toinen käsi paikallaan. En ole vyötä vielä juostessa kokeillut ja uhkarohkeasti päätin kokeilla sitä sauvakävelyä. Ihan aluksi näytti ettei Ringa hoksaa homman juonta, mutta muutamassa minuutissa se lähti edelle kävelemään, kuten sen tapana on. Matkan varrella tuli samoin muutamia kertoja kun se kysyvästi alkoi katsella minua ja hidasti vauhtia, mutta aina sain sen onneksi jatkamaan. Mitään menokäskyähän se ei osaa, suunnista nyt puhumattakaan, mutta jos me näitä lenkkejä jatkossakin tehdään, niin ehkä se oppii.

Ringa piti vauhtia ja minä yritin pysyä ja jaksaa perässä . Reippaastihan me mentiin, mutta silti yllätyin sekä sykemittarin että Sports Trackerin tiedoista lenkin päätyttyä.

Mentiin siis lujempaa vauhtia, entä välillä "juoksemalla"! Maksimisykkeestä en ole varma, ehkä sykemittari on taas sekoillut, tosin matkan varrella on yksi kunnon nousu kun kuntorata ylittää autotien. Tuo mäki mentiin ihan reipasta tahtia myös, joten onhan tuo aivan mahdollinen.

Sauvakävelyllä kävin illalla, päivällä kävin pyöräillen salilla tekemässä sen kesken jääneen treenin + kun kerran siellä olin niin kakkospäivän myös. Kävinpä muuten hipelöimässä Smith-laitetta siellä yhteissalillakin . Tuohan on siis se vehje, johon pitäisi mennä niitä kyykkyjä tekemään, kun vaan kehtais. Salilla oli vähän väkeä, joten kävin vähän valmiiksi katselemassa painojen paikkoja ja sellaista. Kyykyt oli vaan tullut tehtyä jo perjantaina, joten en tehnyt niitä uusiksi.

Sunnuntai: Juoksu-kävely 1h (PK), josta 3-4 x 2 min reipasta juoksua (VK)

Pyöräillen taas. Tarkoitus oli pysytellä PK-alueella, noita vetoja on aivan varmasti tullut tehtyä viikon mittaan työmatkoilla, sillä pyöräily PK-sykkeillä on aika leppoista ajoa. Vaikka edellinen pyörälenkki oli aivan kiva, niin ei tälle lähteminen ollut yhtään helpompaa.

Aika hyvin osasin valita reittini, tarkka aika kotiovelta kotiovelle oli 1:00:01