En tiedä mikä minuun meni lauantaina, mutta menin ja ostin villalankaa. Yleensä vimma iskee syksyisin, ei koskaan keväisin. Ehkä viikonlopun lumisade sai minut uskomaan, että talvi ei lopu ihan heti... Oikeastaan innostuin, kun äiti näytti naamakirjan villasukkaryhmää, jossa oli yksi sama sukkakuva, jota olen ihastellut jossain blogissa jo aikaisemmin. Sukat oli tehty 7 veljestä jättiraita -langasta, siitä valkoinen-vaaleanpunainen-harmaa-yhdistelmästä, jota ei näköjään enää saa. Nappasin sitten mukaani aivan toisenlaisen värin, enkä alkuun edes uskonut, että oikeasti innostun siitä sukkia tekemään. Mutta niin vaan jäi tenttiin lukeminen vähän toiselle sijalle. Tosin se tenttikin saattoi olla syynä neulomusinnostukseen... 

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tein jotain jättiraidasta ja sehän olikin oikein kivaa lankaa . Sopivasti sai kantapään yhdestä väristä. Tein pitkät sukat, koska olen huomannut, että kaikista syksyllä tekemistäni sukista suosituimmat on ne kahdet, joissa on pitempi varsi. Toinen sukka oli kantapäävaiheessa, kun lähdin Kuopioon. Sain sukan junassa valmiiksi ja koska olin ostanut lankaa vähän ylimäärin, päätin saman tien aloittaa toiset, mutta lyhyemmät. Nämä sukat annan varmaan pois, koska en noista lyhytvartisista tosiaan niin tykkää.

Vähän tökkää silmään tuo varren kapeampi raita, mutta minusta on kaikkein selkeintä aloittaa silmukoiden luominen värin keskeltä. Lyhyessä sukassa se on kyllä OK, koska siten varresta tuli järkevän mittainen. Lyhyemmissä sukissa harmittaa vihreän värin paikka. Laskeskelin kyllä etukäteen, että noin ne raidat tulee menemään, mutta kuvittelin lopputuloksen paremmaksi. Omituista on se, että molemmat kerät on kyllä vyötteen mukaan samaa värierää, mutta mielestäni violetissa raidassa näkyy väriero. Onneksi se ei ole kovin suuri, koska sukkaparit on aina tehty eristä kerästä.