Syksyllä olin opiskelujen suhteen täynnä intoa ja tein vaikka minkälaisia suunnitelmia. Pikkuisen into laski, kun ei niitä kursseja sitten kovin paljon heti ollutkaan. Jälkeenpäin sain tosin kuulla, että eräänkin ryhmätöitä sisältäneen kurssin olisn voinut hyvinkin suorittaa, kun ryhmätyöt oli saanut tehdä yksinkin... Enpä huomannut tuommoista vaihtoehtoa edes kysyä. Ainoa syksylle osunut kurssi oli Fysikaalinen farmasia, mutta siitäkin jostain syystä (muka kiire) siirsin tentin tammikuulle. Miksi se tentin siirtäminen tuntuu aina niin hyvätä ajatukselta siinä siirtovaiheessa, mutta ei enää sitten, kun siihen oikeasti on jo pakko alkaa lukemaan...? Tammikuun alussa se aika kuitenkin koitti, tilasin kirjastosta kaukolainalla itselleni kurssikirjan ja tulostin monisteet.

Alkuun lukeminen oli mukavaa, en oikeasti ole koskaan ennen opinnoissani ollut niin kiinnostunut kurssien asioista kuin nyt (tarkoittaako tää sitä, että oon vihdoin löytäny oikean alan, vai lieneekö iän vaikutusta?). Mutta kun sitten pitää alkaa oikeasti opetella niitä asioita, niin kylläpä meinaa tökkiä. Istuin paljon työhuoneessa sohvalla ihan hiljaa, luentomateriaali sylissä, tekemättä yhtään mitään... Tässä kurssissa hankalaa oli lisäksi se, että luentomoniste ei ollut kattava, vaan siinä oli viittauksia kirjaan. Luin ne kohdat tietysti, mutta kun en ollut luennoilla käynyt, en voinut tietää, että pitäisikö kirjasta lukea enemmänkin. Lisäksi Kuopion suunnalta alkoi kuulua vähän huolestuttavia asioita tenttiin ja siinä vaadittaviin asioihin liittyen. Mielestäni olin kuitenkin lukenut sen verran, että tenttiä ei kannattanut jättää tekemättä.

Mutta ajatus Kuopioon lähtemisestä tökki. Siellä on oikeasti aina ollut kiva käydä, mutta nyt keskellä kylmintä talvea olisin mieluummin jättänyt lähtemättä. Yritin jopa kysellä semmoista vaihtoehtoa, että jos hankkisin itselleni tentin valvojan, niin olisiko tentin tekeminen Oulussa mahdollista. Ei kuulemma riitä resurssit. Mitä ihme resursseja se olisi vaatinut? Minä olisin hankkinut valvojan, jolle tentti olisi lähetetty sähköpostilla (iso vaiva?) ja itse olisin sitten kirjoittanut kirjekuoren ja maksanut postimaksun ja tämä valvoja olisi postittanut tentin Kuopioon. No oikeasti, kait tenttitilaisuuksilla on jonkinlaiset määritelmät ja tässä tilateessa vaatimuksien täyttymistä olisi ollut vaikea valvoa. Siihen kait niitä resursseja olisi tarvittu. Lisäksi kun opiskelijoita on satoja, niin kuinka moni lopulta haluaisi alkaa tekemään tenttinsä muualla? Ehkä homma leviäisi käsiin. No, tulipahan kysyttyä, ei tarvi sitä enää miettiä.

Koska tentit on aina aamulla (ainakin uusinnat, joissa minä tapaan käydä), on Kuopioon suurinpiirtein pakko mennä jo edellisenä iltana. Aikaisemmin olin entisen työkaverini luona, mutta hän valmistui jo viime keväänä farmaseutiksi. Onneksi olin kuitenkin keväällä vielä Facebookissa ja huomasin erään tokopiireistä tutun päässeen opiskelemaan farmasiaa. Tarpeeksi röyhkeä kun olen, niin kysyin häneltä mahdollisuutta majapaikkaan ja kun lupaus tuli, otin opiskelupaikan vastaan. En minä tenttejä varten alkaisi hotellissa olemaan, kalliita opintopisteitä jo muutenkin nämä näin suoritetut

Kuopioon lähtiessä ajatus tuntuu aina yhtä älyttömältä. Niin nytkin. Bussi juna-asemalta yöpaikkaan meni yliopiston vierestä ja siinä tuli taas se tuttu hyvänolon tunne. Mun kuuluu olla just siellä . (Aamulla se tunne tosin oli pois, kun uudestaan yliopistorakennuksen näin, mutta ehkä sillä alkamassa olevalla tentillä oli jotain osuutta asiaan...) Yön nukuin aivan äärimmäisen huonosti. Heräsin varmaan tunnin välein mitä ihmeellisempiin uniin. Esimerkiksi kaksi kertaa kuvittelin, että on tapahtunut väärinkäsitys, eikä minulla ole oikeutta mennä siihen tenttiin. Lisäksi näin unta yleisistä vessoista, jäi vissiin pikajunan jäätävän kylmistä vessoista vähän huono kuva... Muuten olo oli kyllä aika yhdentekevä. Sellaista normaalia tenttijännitystä ei ollut. En tiedä kuvittelinko osaavani, vai olinko alistunut tosiasiaan, että en osaa. Tentissä kaksi ensimmäistä kysymystä oli mahdollisimman ikäviä. Siitä eteenpäin helpotti vähän, kunnes vastaan tuli 11 pisteen tehtävä, johon monisteessa ei oikeasti ollut paljonkaan asiaa. Paitsi jos kysymyksen käsitti vähän laajemmin. Päätin käsittää sen laajemmin, jotta sain paperille enemmän tekstiä. Kaikkiin kysymyksiin vastasin, mutta ei mitään käsitystä, mitä niihin odotettiin. Nähtäväksi jää.

Kotimatkalla alkoi realiteetit iskeä. Olen aina vaan ajatellut, että otan vaikka lainaa opintoja varten, jos en muualta rahaa saa. Nyt kun opiskelujen aloittaminen on jollain tavalla jo lähempänä, alkoi asia kuitenkin huolestuttaa. Olen käyttänyt maisterin tutkintooni 54 opintotukikuukautta. Jäljelle silloin jäi siis 1 vaivainen tukikuukausi. Olen ajatellut, että sen varjolla saan ainakin asumislisää nostettua. Kunnes sain päähäni, että onkohan mulla oikeautta edes siihen yhteen, kun kerran alempaa korkeakoulututkintoa olen alkamassa suorittaa. Suunnittelin jo asunnon myymistä ja pienemmän ostamista tilalle kulujen vähentämiseksi. Tosin kaksioiden hintoja vilkaistuani totesin, että ei olisi järkevä idea... Nukuin seuraavankin yön huonosti ja aamulla soitin opintotukitoimistoon. Sieltä sain mitä parhaita uutisia, eli käytössäni on vielä 16 tukikuukautta! Näitä olin miettinyt käyttäväni jatko-opintoihin nyt kun apurahalla olen, mutta ei niitä nyt kannata tuhlata.

Tänä keväänä olisi tarkoitus suorittaa vielä kaksi kurssia Kuopiossa: Tautioppi farmasian opiskelijoille (5 op) sekä Biologiset lääkevalmisteet (2 op muistaakseni, saattoi tosin olla 1,5). Ne avoimen yliopiston kurssit, jotka mielessä vielä syksyllä oli, jää nyt tekemättä. Miksi kaikki sattui osumaan keväälle? FYF:n tenttiin kun luin, tajusin oikeasti, että ei mun aika töiden ohella riitä kaikkiin. Lisäksi ne avoimen kurssit on kalliita. Miksi maksaa niistä nyt, kun saa ilmaiseksi suorittaa myöhemmin. Tosin ei se ole kovin ilmaista käydä tenttejäkään Kuopiossa tekemässä...

Maijalle vielä suuret kiitokset yösijasta! Majapaikan koira oli kyllä kummallinen, kun se ei tullut yöllä patjalle mun viereen nukkumaan, eikä noussut ylös, kun aamuruokaa laitettiin valmiiksi kuppiin odottamaan...