Liikuntahaaste jatkui IisiHukalla ja keltaisella spinningillä (spinning on tuttu, mutta tuo kaikista rankin tunti ei). IisiHukan olin kyllä ajatellut jättää väliin ennakko-odotusten ja -asenteen vuoksi. Kerran seurasin tuntia kuntosalin puolelta ja siellä oli kaksi jumppaajaa. Ja ohjaaja hihkuu: "Jaksaa, jaksaa!". Kamalan noloa . Lisäksi tunti pidettiin salissa, jossa takaseinä on lasia ja katto on auki, joten saliin voi katsella kakkoskerroksestakin. Menin sitten kuitenkin juoksukoulussa yhdelle osallistujalle kertomaan suunnittelemastani haasteesta ja hänhän innostui myös vastaamaan haasteeseen. Näin jouduin minäkin IisiHukka-tunnille ensimmäisen kerran ja se kerta jäi kyllä viimeiseksi. Tunti nimittäin poistuu lukkarista vähäisten osallistujamäärien vuoksi. Viimeisellä kerralla meitä oli paikalla 4, mikä oli kuulemma tuplasti enemmän kuin edellisellä viikolla.

Tunti itsessään ei ollut mikään huono. Se on kehitetetty asiakkaiden toiveista, että Hukassa olisi jotain vielä vihreääkin tuntia helpompaan. Tunti oli tarkoitettu esim. aloittelijoille, toipilaille ja raskaana oleville. Siellä tehtiin lyhyen ja helpon lämmittelyn jälkeen vähän kyykkyjä, vähän käsiä, vähän selkää ja vähän vatsaa. Kaikki liikkeet tuntuivat, mutta sarjat olivat sen verran lyhkäisiä, että ei päässyt tulemaan tunnetta ettei jaksa enää. Eli siis ihan toista kuin pumpissa. Musiikki oli myös aavistuksen rauhallisempaa. Syke käväisin kertaalleen niinkin korkealla kuin 147 ja muutama hikipisara valui ohimolta. Tunti ei ollut turha missään tapauksessa, harmi ettei siellä ole riittänyt asiakkaita. Itse en varmaankaan menisi toista kertaa, mutta monelle tuo olisi varmasti oikein sopiva. Torstain tunti pidettiin onneksi erissä salissa, joten siellä sai jumpata katseilta suojassa. Mutta aluksi en voinut vilkaistakaan kaveriani, kun pelkäsin repeäväni nauruun. Tunne oli kuulemma molemminpuoleinen.

Spinningissä sitten oli menoa IisiHukankin edestä. Jotain tuollaista odotinkin, ehkä jopa jotain vielä hullumpaa. Taukoja ei, palautteluja ei. Fyysisesti jaksoin, henkisellä puolella teki tiukempaa. Ei vaan jaksanut innostaa se muka järjetön meno (meno ei ollut ainakaan itselläni aivan päätöntä, en sitten tiedä löysäilinkö, mutta ohjaaja yritti maalata kuvaa mielipuolisesta tunnista). En oikein innostunut. Mutta kuulemma kannattaisi käydä testaamassa vielä toisenkin ohjaajan keltainen ennen lopullisen mielipiteen muodostamista. Tunnin jälkeen olin ihan hikinen ja punainen ja kaverini siinä vieressä näytti lähinnä valkoiselta. Että voikin olla ihmisissä eroja. Jopa sen IisiHukan jälkeen mun posket punoitti jo hieman.

Hukan uusi kesätarrakeräys alkaa maanantaina. Homma jatkuu entiseen malliin, paitsi enää ei saa palkintoja 20 tai 30 tarran keräämisellä, vaan pitää saada 40. Palkintoa en tiedä, sitä ei ainakaan vielä ole kerrottu (ainoastaan arvo n. 39 €). Kait se on siihen tähdättävä. Keräysaikaa on 13.8. asti, mikä tarkoittaa sitä, että joka viikko pitäisi saada tauluun neljä tarraa. Se on aika kova urakka, kun ajattelee, että kesällä tulee kuitenkin käytyä jossain lomareissussakin, jolloin muilla viikoilla pitää paikkailla tauluun jääneitä aukkoja. Tarroja ei edes saa kahta, jos käy kahdella tunnilla peräkkäin, ainoastaan Hukassa käynnit lasketaan. Eli käymällä salilla aamulla ja illalla voisi saada kaksi tarraa. Mikä on minusta vähän tyhmää.