Kattelin avoimen yliopiston tarjontaa ja siellähän olisi useampiakin kursseja, joista olis hyötyä. Osa oli täsmälleen samoja, toiset taas vois lukea osittain hyväksi farmaseutin opintoihin. Mutta kun oikeasti pitäis se väitöskirjakin kirjoittaa... Järki puhuu jatko-opintojen puolesta, kirjoittamiseen olis nyt oikeasti fiksumpaa käyttää aikaa. Mutta kun mielenkiinto olis siellä muiden opintojen puolella. Olis niin kiva saada vietyä niitäkin taas pikkuisen eteenpäin. Osa kursseista on vielä ihan verkkokursseja, ei tarvis maksaa kuin osallistumismaksu eikä mitään matkoja Kuopioon asti. Hankalaa... Pitäisköhän yrittää jotain kompromissiratkaisua, tyyliin että valitsen muutaman järkevimmän farmasian kurssin ja muuten sitten keskityn tuon pahuksen kirjan kirjoittamiseen. Jota tämän viikonlopun aikana on tullut kasaan jo hurjat 3 sivua (melko sotkuista tekstiä) .

Tässä tuota kirjaa kirjoittaessa oon tullut vähän laskeskelleeksi muiden kirjoista kirjallisuuskatsauksen pituutta. Oon ihan hämmästynyt, kuinka lyhyitä ne oikeastaan on! 17-24 sivua (pienellä otannalla), josta iso osa on marginaaleja ja tuohon sivumäärään lasketaan kuvatkin. Mulla on siis "valmiina" kolme sivua, yhdestä ainoasta proteiinista. Jäljellä kaksi proteiinia + paljon muuta asiaa. Miksi kirjoittamisesta maalataan aina ihan kamalan kova urakka ja miksi se itestäkin tuntuu siltä?!