Maanantai: Lepo

Tosin en tuntenut aamulla itseäni kovin levänneeksi ajettuani töihin tuulessa ja lumituiskussa auraamattomilla teillä. Tai iltapäivällä, kun pakkanen oli yhtäkkiä kiristynyt 10 astetta, enkä ollut varustautunut tarpeeksi lämpimillä vaatteilla. Toppahousut sentään olin aamulla pienen mietinnän jälkeen laittanut jalkaan, mutta muuten päällä oli liian ohuet sukat, kevät-syksykäyttöiset kengät, liian ohut alukerros&fleece + pelkkä kuoritakki. Kotimatkalla oli siis pakko polkea nopsaan, ettei ihan olisi paleltunut. Varpaat melkein ehti paleltua siitäkin huolimatta. Pakkasta oli muuten enemmän kuin mikä on ollut mun raja pyöräilylle. Menee se näköjään kylmemmässäkin.

Jotekin oli vaikea pysähtyä lepäämään. Yritin tarjota itseäni kylään, mutta kaveri oli sairaana. Sitten yritin soitella ympäriinsä, mutta vain yksi vastasi. Lopulta päädyin siivoamaan.

Tiistai: Lepo/PK-harjoitus 40-60 min

Perinteinen salipäivä piti vaihtaa, kun käsi oli edelleen kipeä rokotuksesta. Puolustusjärjestelmä näytti reagoineen, kun pistoskohta oli turvoksissa tulitikkuaskin kokoiselta alueelta, punainen ja kuumottava. Salitreenin sijasta kävin spinningissä. Ja maltoin ottaa rauhallisesti.

Keskiviikko: Kuntosali

Kotimatka alkoi vähän tahmeasti pakkaskelissä kyykkyjen painaessa jaloissa, mutta lähti se onneksi siitä sitten rullaamaan ja lopulta oli aivan kiva pyöräillä. Tietkin oli aurattu kunnolla .

Torstai: Juoksukoulun 12. kokoontuminen, luento urheiluvammoista ja yhteislenkki (koska tuli tehtyä nuo juoksuharjoituset loppuviikosta, olis tän kuulunut varmaan olla lepo)

Jutskaitiin ihan yleisesti itse kunkin kokemista urheiluvammoista. Yhteislenkille lähti sen verran kovakuntoista porukkaa, että minä päätin jättää väliin ja menin kuntosalille. Onneksi, sillä lämmittelyjuoksukin jäi matollakin lyhyeen sääressä tuntuvan kivun vuoksi . Aluksi jatkoin kivusta huolimatta, mutta sitten muistutin itselleni tulleeni juuri urheiluvammaluennolta, jossa puhuttiin myös penikkataudista ja siitä, kuinka turha vaiva se on ja kuinka pitäisi malttaa antaa tilanteen parantua rauhassa.

Perjantai: Juoksua 50-60 min sis. 4-5 x n. 60 m spurttailua

Kotimatka pyöräillen ylimääräisen mutkan kautta. Ensi talveksi on kyllä pakko ostaa kunnon kengät, pakkasta oli vain -5 ja varpaita meinas silti palella. Ei ne lenkkarityyppiset Gore-Tex kengät ole villasukankaan kanssa tarkoitettu pakkaskeleille. Paitsi kävellessä niillä tarkenee. Vaelluskengät taas on aivan liian jäykät pyöräilyyn.

Lauantai: Pitkä juoksu-kävely TAI sauvakävely

Tein Ringan kanssa saman lenkin kuin viikko sitten. Tällä kertaa metsässä oli entistä enemmän lunta ja siksi raskaampaa, mutta pyöräteillä oli käynyt aura ja siellä olikin sitten vastaavasti kevyempää.

Sunnuntai: 60 min PK, johon reipasta juoksua 10 min (VK) TAI Tehokas ryhmäliikuntaharjoitus

Oli vähän miettimisessä, että mitä tekis tällä kertaa. Juoksemaan en halunnut mennä, kun en ollut varma jalasta, kuntosali kiinnosti, mutta sitten jäis yks juoksuohjelman harjoitus tekemättä, mitään aikatauluhin sopivaa ryhmäliikuntatuntia ei ollut, pyöräily ei innostanut... Päätin lopulta lähtä salille. Aluksi oli tarkoitus kokeilla juoksemista, jos se ei onnistuisi, niin tehdä harjoitus crosstrainerilla. Kamala miten tylsältä se kuulosti, joten seuraava suunnitelma oli kokeilla juoksemista ja jos se ei onnistuisi, niin mennä salille. Mutta olo sunnuntaisin on aina aika tahmea, en tiedä miksi, joten ajattelin, että en kuitenkaan jaksa juosta, joten menen suosiolla sinne salille. Mutta maton kautta. Yllättäen juoksu tuntuikin hyvältä! Juoksin kevyesti 40 min, josta viimeiset 10 min kovempaa (VK). Loppuajaksi menin varmuuden vuoksi crosstrainerille, mikä oli varmaan ihan hyvä ratkaisu, sillä  jotain pientä jalassa tuntui. Salille en lopulta mennyt ollenkaan, kun oli illaksi muutakin ohjelmaa ja pian olisi tullut jo kiire.