Tulihan se sieltä! Pikkuisen piti kyllä pinnistää. Aamuksi oltiin sovittu pallopilates klo 9, mikä oli kieltämättä aika aikaisin, kun edellisen yön oli nukkunut huonosti säpsähdellen jokaiseen koiran liikeeseen. Olin laittanut kellon soimaan tarpeeksi aikaisin, että ehtisin salille pyörällä, mutta en tietystikään päässyt sängystä heti ylös. En todellakaan ollut iskussa ja kun vielä satoi vettä, niin oikein hyvillä mielin autoilin perille. Kyllä minä välillä manasin tätä jumppaa, en tykkää jumppapallosta, enkä tykkää hengityksen tahdissa tehtävistä liikkeistä. Mitä hittoa siis teen pallopilateksessa?! Ei se kuitenkaan ollut niin kamalaa. Kroppa ei todellakaan ollut herännyt jumppaamaan. Lihaksissa tuntui ettei jaksa, mutta sitten jaksoi kuitenkin. Siitä päättelin, että olisin voinut tehdä liikeet tehokkaamminkin. Yllärinä tällä jumpalla käytettiin myös ihan pientä palloa. Jäämistöjä niiltä ajoilta, kun Hukassa oli vielä BodyVive-tunteja. Liikeet olivat rankempia ja vaikka suorituksen olisi muuten jaksanutkin tehdä, niin eipä meinannut jaksaa pysyä enää siinä hemmetin pallon päällä. Tipuinkin kerran, mutta onneksi en siis kovin korkealta .

Kotiin päästyäni otin kunnon päiväunet ja tunsin taas olevani kunnossa. Kunnes syötiin intialaista ruokaa, sain mahani sekaisin ja päälle närästyksen. Onneksi se helpotti sen verran, että uskaltauduin lähtemään Hukkaan uudestaan. Tavoitteena oli uusi aluevaltaus, BodyAttack. Siitä(kin) minulla oli jo jonkinlainen ennakkokäsitys ja tällä kertaa en voi sanoa olleeni väärässä. Hypi, juokse, pompi. Ja minähän hypin, juoksin ja pompin. Ei ollu niin kivaa. Kyllähän tuon jaksoi, kertaakaan en tehnyt helpompia versioita, mutta kovempaakin olisin päässyt. Ei vaan onnistunut, kun ei ollut pää mukana. Jos se olisi ollut kivempaa, niin kait sitä olisi jossain hurmiossa vaan paahtanut eteenpäin. En edes jaksanut kunnolla keskittyä esim. käsiin, välillä heiluttelin niitä vaan sinne päin. Vähän jäi siis sama fiilis kuin siitä kaikkein rankimmasta spinningistä. Tuo ei ole sitä, mitä minä haluan ja tarvin. Jos minusta ei juoksijaa tullut, niin sen Maija kuitenkin minulle opetti, että valtaosa treeneistä pitää tehdä peruskestävyystasolla. Harmittamaan jäi sykemittarin temppuileminen (patterit lopussa?), sen olisin halunnut tietää, että minkä verran enemmän keskisyke ja kulutus tuolla tunnilla oli muihin rankempiin verrattuna. Aamusta reipastuin sen verran, että tämän reissun tein perinteiseen tapaan pyörällä (olihan se pakko skarpata, kun Hukan henkilökuntakin pitää jo päivänselvänä, että minä pyörällä kuljen ja hämmästyy kuultuaan minun tulleenkin autolla ).

Liikuntahaaste etenee kuin juna. Tarroja tällä hetkellä 27/40 ja testaamatta enää pallojumppa. Lisäksi on muutamia tunteja, joilla olen joskus käynyt, mutta olin vähän ajatellut mennä uudestaan.