Väitöskirjan 3. osajulkaisu on viimeistelyä vaille valmis lähetettäväksi lehteen. Dataa on suunnaton määrä, huolimatta siitä, että olen yrittänyt saada sitä karsittavaksi. Mutta ei se haittaa, lehti ottaa vastaan pitkiäkin juttuja, rajoitus on 55000 merkkiä (välimerkit mukaan luettuna) ja tekstiksikin lasketaan pelkästään materiaalit&metodit, tulokset ja diskussio. Vähän ihmetyttää intron, kuvatekstien ja referenssien jättäminen laskuista pois, mutta otetaan varman päälle ja lasketaan niidenkin kirjaimet aina mukaan. Ei hätää, jutussa on vielä alle 45000 merkkiä.

Käyttämämme ohje on printattu loppuvuodesta. Tänään löydän uusitun ohjeen, jossa sanarajoitus on 5000, mukaan lasketaan abstrakti, intro, mat&met, tulokset ja disku. Mat&met saa olla 500 sanaa. Ei s**tana. Sanoja jutussa on reippaasti yli 7000, matmetissäkin melkein tuhat! Déjà vu... Ei voi mitään, mieleen tulee ensimmäisen jutun lähetys, sekin piti mahduttaa samaan sanamäärään. Jos joku nyt oikeasti kävi katsomassa ja lukemassa tuon linkin, niin jutun karsea esitystapa ja huono englanti johtuu suurelta osin tuosta lyhentämispakosta. Suurin piirtein kaikki artikkelitkin otettiin pois, jotta sanoja saatiin vähemmäksi. Sama näyttää olevan edessä nyt. Ja epätoivoisesti käytetään lyhenteitä, jotka valitettavasti muuttavat tekstiä entistä vaikeammin luettavaksi (preterm birth = PTB, spontaneous preterm birth = SPTB, amniotic fluid = AF, wild type = WT jne).