Aika löysän tuntoinen viikko, mutta nyt onkin kevyt viikko menossa. Maanantai on ohjelmassa aina lepopäivä, no jos sunnuntain pitkän lenkin tekee kävellen koirien kanssa, niin sehän on kuin kaksi lepopäivää peräkkäin. Tiistai oli perinteisesti kuntosalipäivä ja keskiviikkona odotti ylläri, kun aloin tarkastaa juoksulenkin laatua. Sekin oli lepopäivä! Ihan kyllä hyvä niin, olo oli aika vetämätön ja torstaina olikin sitten kurkku kipeänä. Sitä kesti perjantaille asti, mutta eipä siitä mitään sen kummempaa tautia sitten tullutkaan.

Torstaina oli juoksukoulun 5. kokoontumiskerta. Vuorossa oli maksimikestävyysharjoitus (joka siis hassusti keskellä kevyttä viikkoa). Juostiin Ouluhallissa, eli sisätiloissa. Mietin vähän kurkkuni kanssa, että mitä kannattaisi tehdä ja päädyin sitten Maijan neuvosta kokeilemaan miltä tuntuu. No siltähän se tuntui, että aivan kaikkea en saanut itsestäni irti, vaikka enempäänkään en olisi pystynyt. Henkikin tuntui vinkuvan, kun oikein kovaa yritti juosta. Ei siis ehkä ihan kunnossa kuitenkaan, vaikka muuten juoksu tuntuikin ihan kivalta.

Maksimikestävyysharjoitus tehtiin juoksemalla 800 m, 600 m, 400 m ja 200 m. Ensimmäinen veto vauhtikestävyysalueella, loput jo lujempaa, vetojen välillä 3 min palauttelut.

Harjoituksen tiedot:

Kaikki ajat ovat hieman arvioita, koska ymmärsin maalilinjan väärin ja pysäytin kellon vasta vajaat 10 m sen jälkeen. 200 metrin matkalle lähdin aika varovasti. Ensimmäinen ja tähän mennessä viimeisin kokemus kyseisestä matkasta on kahdeksannelta luokalta, jolloin jouduin osallistumaan oman luokan joukkueessa luokkien väliseen viestiin. Tuolloin juoksemaan taidettiin lähtä aika kylmiltään ja tietysti täysillä. Loppusuoralla jalat ei enää ottaneet käskyjä vastaan. Oman osuuteni jälkeen heti ensimmäisenä Rehun Jussi kommentoi huonoa juoksuani. Eli näin ne kouluaikaiset tapahtumat voivat vaikuttaa vielä paljon paljon myöhemmin . Juoksuharjoituksen lisäksi Maija kuvasi meitä kamerallaan . Myöhemmin saamme siis kommentteja juoksutekniikoistamme.

Perjantaina oli taas lepopäivä. Enää en malttanut lepäillä, vaan menin salille. Lauantaina oli käyntiä keskustassa ja samalla reissulla oli kätevä käydä salilla. Sinne siis. Illemmalla vielä lenkille, mutta siirsin sunnuntain pitkän sauvakävelylenkin lauantaille.

Pyörätiellä on tylsä kävellä sauvoilla, kun ne "lipsuu". Kuntoratakin oli paikoitellen tosi jäinen ja kerran jo säikähdin sauvojen olevan mennyttä, kun horjahdin ja otin tukea. Eli edelleen se paras sauvakävelylenkki on tekemättä.

Vielä oli sunnuntaina jäljellä yksi tunnin PK-lenkki, johon oli tarkoitus ottaa 2-3 2 min vetoa (VK). Lenkille lähdin aamulla, kahdeksan aikoihin, molempien koirien kanssa. Siinä on jo selitys sille, miksi en tehnyt vetoja... Siis tiesin jo lähtiessäni, että Emman mukana ollessa niitä on turha yrittää. Mutta koska viikkoon on mahtunut pyöräilyä n. 110 km, josta aivan varmasti enemmän kuin tarpeeksi on mennyt VK-sykkeillä, ajattelin, että ei niitä juoksulenkkiin ole edes pakko mahduttaa. Onneksi ajatus oli se jo etukäteen, kun se PK-lenkkikin oli Emmalle nyt niiiiin vaikeaa . En saanut edes tuntia täyteen, kun ei sen kanssa oikeasti jaksanut taistella.

Yleisesti ottaen nyt tuntuu siltä, että juokseminen helpottaa. Tai siis PK-sykealueella pysyminen. Joko hitaampi juoksuvauhti on nyt iskostunut selkärankaankin tai sitten sykkeet on laskeneet. Jälkimmäinen ainakin näyttäis olevan totta juoksumatolla, jossa nopeutta on helpompi seurata. Ei nouse syke enää samalla tavalla kuin aikaisemmin .

Kuntosalilla en ole vieläkään uskaltautunut yhteissalin puolelle . Lauantaina olin jo lähellä, mutta vähän ennen lämmittelytreenin loppumista sinne ehti sen verran miehiä, että jänistin taas. Kyykyistä oli tosin muutenkin pakko vähentää painoja, koska polvi kipuilee askelkyykyissä. Lihakset jaksais enemmän, mutta polvea ajatellen ne ei näköjään ole tarpeeksi hyvässä kunnossa. Pitää miettiä ja kysellä neuvoa, että olisko joko korvaava liike järkevä, vai sitten tehdä ne nyt pienemmillä painoilla. Jalkakyykyissä ei ole ongelmaa, vaan tosiaan niissä askelkyykyissä.