Viime viikonloppuna, kun olisin niin mielelläni tehnyt töitä kotona, yhtenä esteenä oli kunnollisen tekstinkäsittelyohjelman puuttuminen. Lisäksi en pystynyt näkemään itteäni istumassa työhuoneessa, vaan halusin päästä keittiöön isommalle pöydälle paperipinojeni kanssa. Iski läppärikuume. Ja ei sellainen kuume parane kuin läppärin ostamisella. Järki yrittää selittää asiaa siten, että jos/kun lähden opiskelemaan, on kone kuitenkin ostettava. Ja koska tosiaan sitä kunnollista tekstinkäsittelyohjelmaa meillä ei ollut, niin sen ostaminen pöytäkoneeseen olisi ollut tyhmää, koska sitten myöhemmin olisin sen kuitenkin tarvinnut omaan kannettavaani.

Ongelmana vaan on, että miten saan ennestäänkin jo vähäiseen vapaa-aikaani sijoitettua jutun/väitöskirjan kirjoittamisen liikunnan, opiskelun ja koirien lisäksi .