Zekkasin Zumban. Tosin ihan tarkkailijana vaan crosstrainerin päältä, neljän biisin ajan. Kertokaa joku mulle, miksi ihmeessä se on saavuttanut niin suuren suosion? Ei vaan, kait minä ehkä ymmärrän. Mutta kun en tykkää (osaa) tanssia ja kun en varsinkaan pidä latino-rytmeistä, niin ehkäpä siinä on se selitys, miksi mun ei tarvi mennä kyseiselle tunnille.

Hukka-aikani alussa en oikein millään löytänyt jumppien joukosta mitään sellaista kivaa, jossa olisi vähän enemmän haastetta. Tavalliset vatsa-peppu-reisijumpat on koreografialtaan pääsääntöisesti niin tylsiä, että en niistä innostu. Samoin oli IisiStep. Kävin muutamia kertoja lasin takaa ihailemassa BodyJam-tuntia ja lopulta uskaltauduin itse mukaan. Reippaasti vielä kysyttäessä kerroin olevani tunnilla ensimmäistä kertaa. Pysyin askeleissa hyvin mukana, niin kuin olin olettanutkin, sillä ei mulla yleensä ole vaikeuksia normaaleja tunteja seurata (kuhan ei ihan mahdottoman vaikeaksi mene, ja Les Millsillä ei yleensä mene). Ja sen verran omaan rytmitajua, että tiedän musiikistakin milloin pitää tehdä jotain. Mutta mitään tanssillisia liikkeitä en hallitse ja itsekritiikki on vielä kovin korkealla edes kunnolla yrittää ja heittäytyä mukaan. Tunnin päätyttyä ohjaaja tuli kommentoimaan, että sehän sujui hyvin. Vastasin, että en todellakaan ole mikään tanssija, jolloin hän vielä vakuutti uudestaan sen menneen todella hyvin. Koin olleeni niin huono, että minua piti oikein erikseen kannustaa  Enkä ole sen jälkeen Jamissa käynyt, enkä kyllä mene Zumbaankaan. Onneksi uskaltauduin kerran paremman puutteessa BodyStep-tunnille ja löysin siitä sen kaipaamani vauhdikkuuden ja haasteellisuuden.